Mustetahroja ja paperihaavoja - Lanttu -saaga

Materiaali on tekijänoikeudellisesti suojattu. Minua ei haittaa mikäli sitä käytetään ei-kaupallisiin tarkoituksiin kunhan ilmoitat käytön yhteydessä lähteen (linkki mieluiten) ja ilmoitat minulle käytöstä. Kiitos.

Erään etiketin tarina - Lanttu saa kostonsa

Lanttu -saagalla on pitkä ja hämyinen historia. Vaikka ikiaikojen alussa kirjoitetut tekstit ovat jo tuhoutuneet, on saagan henki silti vahva. Tässä on ensimmäinen uusi Lanttu -saagan hengessä kirjoitettu teksti. Tässä kirjoituksessa palataan Lantun ensimmäisiin onnistuneisiin rankaisuihin (kukaan ei tiedä tarkalleen monesko rankaisu tämä oli). Tiedän ettei inside -jutut aina aukea. Anteeksi.

Olipa kerran virvoitusjuomapullon etiketti. Etiketti oli upouusi, sillä olihan virvoitusjuomayhtiö Juuri aloittanut kilpailun, jossa etiketillä oli pieni mutta tärkeä rooli. Etiketin takapuoli nimittäin kertoisi sen, että oletko voittaja vai häviäjä. Kuluttajista vain puoli miljoonaa olisi voittajia - muut olisivat auttamattomasti häviäjiä. Häviäjiä, joiden päälle syljettäisiin kadulla.
Lanttu Tuhtinen oli nuorekaan hapan naishenkilö, jonka mielestä edellä mainittu virvoitusjuomamerkki oli lähes taivaallista. Hän kutsuikin kyseistä juomaa kliseisesti "Jumalten nektariksi". Se veti vertoja jopa Lantun omatekoiselle bravuurille - neliöjuuritiivisteelle. Lantun innostusta Juuri -virvoitusjuomaa kohtaan kilpailu tietenkin lisäsi. Lanttu päätti olla voittaja, hän ei ainakaan hyväksyisi häviämistä vaihtoehdoksi. Hänestähän ei kautta Suuren Neliöjuuren tehtäisi häviäjää.

Karri "kaenni" Jormala oli Juureen addiktoitunut häviäjä. Karri elämä oli tavallista addiktoituneen elämää: pullo päivässä vähintään oli juotava tai muuten Karri sai vieroitusoireita, Karri oli jatkuvasti rahapulassa riippuvuutensa takia ja Karrin sosiaaliset suhteet olivat lähinnä velkojien gorilloiden väkivaltaispainotteisia yhteydenottoja.
Sinä päivänä Karri normaaliin tapaan osti pullon juoma-automaatista tyydyttääkseen riippuvuutensa. Pullo kolahtikin automaatista ilman potkimista ja Karri nappasi sen käteensä mestarin ottein. Vanhan addiktin tapaan hän tiesi, että pullon hiilihappojen olisi annettava laskeutua rauhassa ennen pullon avaamista. Joskus noviisikäyttäjänä hän oli tehnyt noloja kardinaalivirheitä pariinkin otteseen, joten välit siivoojien kanssa olivat vähän niin ja näin. Kerroksen katossa pystyi vieläkin näkemään "Suuren mokan" roiskeenjäljet. Karrin addiktoituneet aivonlohkot sattuivat panemaan merkille pullon etiketin olevan erilainen kuin ennen. Luettuaan etiketin Karri tajusi, että etiketissä on uusi kilpailu. Karri sisimmässään tiesi, että yksi puolesta miljoonasta voittoetiketistä ei voisi osua hänelle, sillä hänhän on täysi luuseri eikä koskaan ollut voittanut mitään. Karria häviö ei voisi satuttaa sen enmpää kuin muutkaan aiemmat häviöt.

Lanttu oli kilpailun aikana repinyt useita etikettejä turhaan. Pelkkiä häviöitä. Lantun alkoi vallata pelonsekainen tunne siitä, että hän jäisi häviäjäksi tällä kertaa. Vaikka yleisesti ottaen Lantun elämä oli ollut hyvää, hän tiesi että häviö tässä kilpailussa suistaisi hänet depressiiviseen syöksykierteeseen, jonka lopputuloksena joko Lanttu itse tai joku muu voisi kärsiä suunnattomasti. Kuolonuhreiltakaan ei välttämättä säästyttäisi.
Lanttu näki Karrin ostavan pullon Juurta automaatista. Lanttu tiesi Karrin olevan täysin hyödytön hylkiöaddikti ja olisi todellista ironiaa jos jos joku Karrin tapainen mulkvisti voittaisi. Ajatus oli suorastaan niin absurdi, että Lanttu sysäisi sen pois mielestään perään hieman naurahtaen ja toivoen, että hän voisi joskus ruoskia Karrin todenteolla. Lanttu käveli luokkaan tyynesti, myrtyneen psykoottinen ilme naamallaan. Tunti olisi piakkoin alkamassa. Lanttu näki myös Karrin peruuttavan paikalleen. Opettaja, rouva Reija Tykki-Suora ei ollut vielä saapunut luokkaan, joten Lanttu katseli josko näkisi Karrin ilmeen hänen repäistessä etiketistä häviön, häviön osoittamaan tuolle hylkiölle hänen paikkansa sosiaalisessa portaikossa. Lanttu odotti suurella innolla Karrin ilmeen näkemistä.
Karri avasi pullon taidokkaasti, pihaus oli oma harmoninen teoksensa eikä roiskettakaan tullut pullon ulkopuolelle. Lanttu katseli jopa hieman kateellisena kun Karri otti pitkän ja nautinnollisen kulauksen pullosta, röyhtäisten makeasti päälle. Lantun kädet alkoivat hiota, sillä hän tiesi Karrin kohta repäisevän etiketin.

Karrin addiktoituneisiin aivoihin välittyi muistikuva etiketin uudesta kilpailusta. Nyt olisi aika ottaa häviö vastaan. Karri tokaisi sarkastisesti "ystävilleen", että katsoisivat tarkkaan kun Karri ottaisi yhteiskunnalta jälleen uuden iskun. "Ystävät" naurahtivat tylysti Karrin jutulle ja jatkoivat keskusteluaan, jonka Karri oli keskeyttänyt. Ilman sen suurempaa dramatiikkaa Karri repäisi etiketin pullosta ja luki tuloksen.
-Ei helvetti, Karri hengähti. Ystävien juttu katkesi kuin seinään ja Karrin ympärille laskeutui hiljaisuuden muuri.
-Älä nyt sano että sä voitit, tokaisi eräs ystävistä.
-Voitin, Karri tokaisi ja jatkoi: Paska palkinto, eihän tällä ole edes mitään arvoa.
-Älä nyt vielä sano, pistä se vaikka myyntiin, tokaisi eräs ystävistä.
-Paskat, sanoi Karri. Sillä samaisella hetkellä Reija Tykki-Suora saapui luokkaan pitämään tuntia.

Lanttu oli shokissa vähän aikaa tajuttuaan tuon yhteiskunnan mätäpaiseen, mulkvisti-Karrin, voittaneen. Selvittyään alkujärkytyksestä Lanttu tajusi kauhistuneena, että Karri oli parhaillaan tuhoamassa etikettiä ja teki siitä pilkkaa ystävilleen. Jokainen ruttaus, jokainen brutaali teko tuota viatonta etikettiä kohtaan raastoi Lanttua syvältä ihon alta. Lantusta tuntui kuin koko hänen ihonsa olisi ilmiliekeissä. Lanttu katui päätöstään jättää heittoneliöjuurensa kotiin. Niillä olis Karrin aiheuttama piina loppunut lyhyeen. Tunnin jälkeen Lantun ainoa lohtu oli ostaa pullo Juurta ja toivoa, että etiketti olisi hänelle suotuisa. Lanttu kurkisti toivekkaana ostamansa Juuren etiketin taakse.


"Häviäjä".


Viikon päästä lehdissä oli uutinen oudosta auto-onnettomuudesta, jonka alustaviksi osasyiksi kerrottiin juomapullon etiketti, nahkaruoska ja ruisku, josta löytyi jälkiä neliöjuuritiivisteestä. Onnettomuudessa kuoli yksi henkilö.



Tarina ei perustu tositapahtumiin. Henkilöitä ei ole oikeasti olemassa. Vastaavuudet todellisuuteen ovat tahattomia. Kaikki on valhetta, vai onko?

Takaisin Stained -osioon